023 - Back to business

Jokohan olisi aika lopettaa yli puolen vuoden hiljaisuus?

Jätin blogini suureen cliffhängeriin kun tekstiä lakkasi tulemasta kun vielä olin Japanissa. Kaikki olette siellä ruudun toisella puolella varmaan ihmetelleet ja pohtineet että noinkohan pääsi tämä bloggeri ikinä Suomeen? Noh ei hätää, voitte vihdoinkin taas nukkua yönne hyvin; allekirjoittanut kotiutui Japanista turvallisesti jo yli puoli vuotta sitten.

Japanilaisin siivin liitelin takaisin kotimaahan. Samalla pääsin testaamaan paljon parjatun uutukaisen, Dreamlinerin eli Boeing 787 (lempinimeltään myös Nightmareliner). 

Asiat on ollut hyvin. Palasin suoraan sorvin ääreen (tulin Japanista pe-iltana ja työt alkoi maanantaina) ja hommat jatkuu ainakin nyt vuoden loppuun asti. Murunen palasi omasta vaihdostaan kuun alussa ja yhteiselo jatkuu rakkaassa kämpässämme kuten ennenkin. Vaihdosta selkeästi jäi käteen tietynlaista energiaa ja munaa laittaa asiat toimimaan, tuntuu että on jaksanut olla paljon sosiaalisempi ja urheilullisempi. Pääsin myös yli suuresta henkisestä kynnyksestä ja aloitin vihdoinkin pitkään kaipaamani harrastuksen, ratsastamisen. Löysin itselleni kerralla hyvän tallin ja meinaan siellä pyöriä niin pitkään kun on töitä ja rakkaat ystäväni jaksavat lainata autoaan, Ainoa iso miinus tällä hetkellä on koulu, meinaan opparin aihe antaa odottaa itseään. Työpaikaltani ei sitä oikein löydy ja koulu suhtautuu nihkeästi itse keksittyihin aiheisiin. Joten katsellaan jos jostain muualta sitten, lykkään valmistumistani ja niin kauan kun on töitä niin mikään kiire tässä ei onneksi ole. 

Allekirjoittanut hevosen selässä, katse siellä missä kuuluukin (not)

Nyt kun alkaa back-to-home ruusulasit vähän himmetä, on taas kaipuu Japaniin kasvanut. Ne negatiiviset asiat, jotka vaihtoon on liittynyt (ei sillä että niitä mahdottomasti olisi ollutkaan), ovat painuneet taka-alalle ja jäljelle ovat jääneet kaikki ne tärkeimmät, kultaiset muistot. Jälkikäteen ajateltuna omat 5 kuukautta Japanissa oli toki melkoisen lyhyt aika, mutta paljon sinä aikana ehti kokea ja niin hyviä ystäviä saada. Ehdottomasti kokemisen arvoinen... no, kokemus. Vaihtokavereita on karmea ikävä välillä, meistä hitsautui hyvä porukka. Sain kavereita for life ja viimeistään vuoden päästä syksyllä näkee taas näitä ihania ihmisiä, tuli meinaan kutsu New Yorkiin kaverin häihin. Ihan niin pitkälle ei kuitenkaan tarvitse odottaa! Manipuloinnin taitoni ovat huikeat ja tämän kuun lopussa tulee vierailulle peräti kaksi hyvää vaihtokaveria! Visiitille tulee gangstasiskoni, sielun naapurini amerikanranskalainen Koba sekä kaveriporukkamme ainoa miespuolinen henkilö, sympaattinen japanilainen Kensei. Tarkoituksena olisi viedä kunniavieraat ainakin laivalla Tukholmaan, onhan Ruotsi sentään Suomen paras nähtävyys.

Bambumetässä Kioton lähistöllä. Tunnista mun kaverit!

Mitä blogiin tulee, en usko että oma jokapäiväinen Mansessa perseily jaksaa ihmisiä kiinnostaa, joten siitä en ala kirjoittelemaan. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että voisi olla kiva edelleenkinkin kirjoittaa omista reisssailuista Japanin maassa, niistä nimittäin riittää jonkin verran juttua ja kuvia. Eli jos inspiraatio kantaa, oli sellaista tiedossa epämääräisellä aikataululla. Ja katsoo sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ehkä sitä löytää itsensä taas Japanista raportoimasta... :) 

022 - Siellä ja täällä

Ihan törkeän paljon on pienen ihmisen elämään mahtunut viimeisen kahden kuukauden aikana. Sinkoilla oon ehtiny sinne sun tänne ympäri ämpäri Japania, minkä lisäksi oon ahkerasti ruvennut järkkämään elämää kuosiin Suomen päässä helmikuista paluuta ajatellen. Tähän soppaan vielä liuta kokeita sun muita kouluhommia ja syy jälleen massiiviselle päivittämättömyydelle on valmis. 

Loppuvuonna ehdin matkustella etelässä ja pohjoisessa ja toissa viikolla palasin viimeisimmältä reissulta. Tarkemmin sanottuna tuli siis käytyä Fukuokassa, Nagasakissa, Hiroshimassa ja Kyotossa. Voisin näistä reissuista laittaa kaikista oman kuvapainoitteisen postauksen sikälimikäli aikaa riittää. Jos ei muuten niin sitten vaikka jälkikäteen Suomesta. 

Joulukuun loppu meni omalta osalta täysin kotipuolen asioiden järkkäämiseen. Melkoisen joululahjan sain, kun sovin viime kesän työpaikan kanssa 8-9kk työsopimuksen. Olen tästä työpaikasta aivan tajuttoman onnellinen, koska se ratkoo niin monta kysymysmerkkiä tulevasta vuodesta. Ensinnäkin kesätöiden hakemisrumba luonnollisesti jää välistä, minkä lisäksi saan koulun vaatimat työharjottelukuukaudet täyteen. Opinnäytetyönkin tuolle firmalle teen mikäli mahdollisuus avautuu. Tottakai vaihdon aikana mietityttäneet raha-asiat on helpottaneet ja reipas palkankorotus kummasti lämmittää opiskelijan mieltä. Ja toki työpaikka ja työtehtävät itsessään on varsin miellyttäviä, joten hyvään saumaan oon itseni saanut. Ainoana miinuksena tän työpaikan kanssa oli se, että halusivat mut töihin asap, joten jouduin aikaistamaan paluuta Suomeen ja ostamaan kokonaan uudet paluuliput. Palailen poohjolaan n. 10 päivää aiottua aikaisemmin ja paluun jälkeen on ruhtinaalliset kaksi päivää aikaa palautua ja valmistautua töihin. Kaikesta tästä huvista sain maksaa n. +800€ lisää, mutta monta kertaa sen ehtii kyllä takasi tienaamaan.
Nyt Japanissa oloa on jäljellä jo alle kuukausi, tarkalleen ottaen noin kolme viikkoa. Kavereiden kanssa pitää tehdä to-do-lista, koska ihan kauheesti on vielä näkemättä ja kokematta. Suunnitelmissa on ainakin onseniin eli kylpylään meno, päivä kimonossa tyylinen seikkailu, ostoksia, monta monta izakayaa, karaoke.. (jossa en oo vieläkään käyny, lol)... ja varmasti kaikkea muutakin mitä en nyt tähän hätään muista.
Kauhean ristiriitaset fiilikset kotiin paluusta. Toisaalta tuntuu että täällä on jäänyt paljon näkemättä ja kokematta ja harmittaa jättää hyvästit kaikille uusille ihanille kavereille (jotka oon onnistunut valikoimaan ihan joka puolelta maapalloa). Japanin kevät ois ollut myös kokemus josta oisin varmasti nauttinu. Toisaalta kotona odottaa mielenkiintoinen ja erilainen kevät ja toki pääsee näkemään taas tuttujaan. Myös suomalaista ruokaa on ikävä! Täällä ruuanlaitto ei oikeen maistu kun pitää kaikki astiat ja einekset raahata yhteiseen keittiöön, ja siellä sitten pitää tuntitolkulla nököttää kunnes safka on valmis. Suomessa saa puuhailla samalla kaikennäköistä ja ajankäyttö on paljon tehokkaampaa. Ja niin, uuniakin on ikävä.
Noh, tämä nyt oli tällainen postauksen raakile. Halua olisi kyllä tehdä vielä useamman postauksen Japanista ja tehdä vaikka teemapostauksia ruokaan tms. liittyen. Se, tuleeko ne tehtyä täällä vai kotipuolessa, on vielä kysymysmerkki. Mutta seuraavan kerran kun palailen asiaan, lupaan tehdä sen kuvien kera! 

021 - Adventure time

Mulla ei oikeastaan oo tähän hätään mitään tärkeää sanottavaa, mutta ajattelinpa dumpata pari kuvaa!

Koska ollaan nuoria ja villejä, lähdettiin pienellä kaveriporukalla yksi yö seikkailemaan. Pienessä hiprakassa päädyttiin kävelemään alas täältä mäeltä, missä meidän dormitory sijaitsee, ja lopulta löydettiin itsemme rannalta katselemasta auringonnousua. Varsin mieleenpainuva seikkailu siis, vaikka takaisin mäen päälle kapuaminen oli tuskaa (kyseessä on siis ennemminkin pieni vuori kuin mäki, ja ylös kävelemiseen meni vajaa 2h.). Ihan heti en tekis uudestaan, mutta katua ei tartte!

Kuten näkyy, ruska-aika on täällä vielä valloillaan. Viime päivinä on tuulen takia ollut törkeän kylmä, ja olenpa ollut näkevinäni viereisten vuorien huipulla jotain lumentapaistakin. Onneksi porukat lähetti vasta lämpimän talvitakin, sille on ollut käyttöä!

Huomenna jakson viimeinen koe ja sitten hyvin ansaitulle parin päivän lomalle! Osakasta siis oma postauksensa tulevaisuudessa!

020 - Mennyttä ja tulevaa

Kuukausi vierähtänyt viime päivityksestä! Kaipa tää on merkki siitä, että arki on asettunut eikä ole mitään raportoitavaa...? No ei sentäs, vaikka välillä tuntuu ettei oikeasti ole Suomen rajojen yli astunutkaan, antaa Japani taas muistutuksen erilaisuudestaan.

Viime päivityksen jälkeen on tullut koettua mahtavia juttuja, mutta myös jonninverran kaikkea surkeaa. Toissaviikko oli Japanissa oleskelun selkeästi paskin. Tiedättekö niitä päiviä kun yhtään mikään ei tunnu sujuvan putkeen? Noh, suurin osa omasta viikosta oli tällaista. Kaikista surkein tapahtuma lienee se, että oma kone hajosi. Yritin japanilaisten kavereiden avustuksella vähän selvitellä mahdollisuutta korjaukseen, mutta aika pian selvisi että se olisi ollut aikamoista säätöä. Kukaan tutuista ei tuntenut ketään, joka koneista jotain tietää, eikä kukaan tietänyt mitään korjauspaikkaakaan (Oitan kaupungissa olisi vissiin olemassa, mutta en jaksa lähteä sinne asti). Totesin lopulta, että kun kone on jo 4 vuotta vanha ja siinä oli kaikennäköistä vikaa, että siihen on turha laittaa enää rahaa. Varsinkaan, kun huollon pituudesta ei olisi ollut mitään takeita, ja täällä on oikeasti hankala elää ilman nettiä (no okei, oon vaan koukussa). Mulla on mukana tabletti, joten selvisin kaksi päivää asuntolan aulan tarjoamalla netillä, mutta lopulta laitoin visan vinkumaan ja hankin uuden koneen. 460€ sain itselleni Sony Vaion ultrabookin, eli ihan ok diili kaikenkaikkiaan (vaikka kone edelliseen verrattuna järkyttävän pieni onkin). Nyt ainoana probleemana on tietojen kalastaminen vanhalta koneelta (mikä varmuuskopiointi??). Sikälimikäli kun kovalevy ei ole mennyt paskaksi, pitäisi homman olla suht helppo. Nyt pitää vaan tilata kovalevy-adapteri netistä, mutta vielä en ole asiaan jaksanut panostaa. Onneksi suurin osa Japanin kuvista oli vielä muistikortilla ja iPodillekin olin tallentanut paljon vanhempaa tiedostoa.

Nykyinen kone koko komeudessaan.

Viikko meni muutenki vähän miten sattuu, pesin vahingossa kuntosalikorttini ja uuden hankkiminen takkuaa, muillakin kavereilla on kollektiivisesti masennus päällä yms yms. Varmaan lievää kulttuurishokkia itse kullakin. Nyt on kaikki kuitenki taas on onneksi asettunut uomiinsa.

Viime viikkojen kohokohta oli ehdottomasti Mt. Tsurumille kiipeäminen! Tämä vuori sijaitsee siis ihan tuossa kaupungin tuntumassa ja kohoaa noin. 1400m. Tällaiselle Pohjois-Pohjammaalaiselle kyseinen vuori on siis jotain ihan ennenkuulumatonta ja mystistä. Vaan sinne sitä pykällettiin, huipulle asti, ihan omin pikku jaloin! Pari tuntia tässä koettelemuksessa vierähti ja voin sanoa että oli rankempaa mitä oisin olettanu (se oli välillä ihan törkeen jyrkkä!), mutta mahtava kokemus oli kuitenkin. Ilma oli täydellinen kiipeämiseen, aurinko paistoi mutta oli viileää. Porukkaa ei ollut hirveästi liikenteessä, joten rauhassa saatiin samoilla japanilaisessa metsikössä. Seuraavaksi ajateltiin kiivetä Yufuin-vuorelle, Mt. Tsurumin naapuriin, joka on vielä parisataa metriä korkeampi.

Tässä siis todenmkainen demonstraatio siitä, miten jyrkkä tuo matka varsinkin loppupuolella oli. 

Minä, Beppu ja Oita!

Opiskelun lisäksi koululla on päässyt kokemaan perinteisen koulufestivaalin, tenkusain. Tämä oli siis kolme viikkoa sitten lauantaina ja sunnuntaina. Koulun clubit (siis nämä urheilukerhot yms.) pitivät pystyssä ruokakojuja, joista sai ostaa kaikenmaailman herkkuja. Sen lisäksi clubit järjestivät näytöksiä, musiikkiesityksiä yms. Koko hässäkä huipentui sunnuntaina ilotulitukseen. Kaikenkaikkiaan varsin miellyttävä tapahtuma siis! Säätkin suosivat, vaikkakin sunnuntaina varsinkin oli hieman kylmä.

Toissa lauantaina taas eksyttiin Beppu light festivalille seikkailemaan. Bepun pieni keskuspuisto oli tungettu yhden illan ajaksi täyteen lyhtyjä ja valo-installaatioita. Puisto oli todella hienon ja tunnelmallisen näköinen! Puistoon oli ripoteltu varmaan kymmeniätuhansia lyhtyjä, joista suurin osa vaikutti olevan koululaisten tekemiä. Paikalla olikin todella paljon lapsia ja eri paikoissa oli erilaisia esiintymisiä. Ehdottomasti kokemisen arvoinen tapahtuma.

Sadoittain maitopurkkilyhtyjä!

Lyhdyillä mainostettiin Tokion tulevia olympialaisia. 

Taka-alalla vasemmalla näkyy tuon Tsurumi-vuoren huipula loistavat valot. 

Puiston jälkeen jatkettiin illan viettoa izakayassa, jonka jälkeen eksyttiin vielä baariinkin (saatiin seurata jenkkiläisten englanninopettajien ankaraa beer bong -taistelua :P). Yhden maissa baarista lähtiessä päätettiin lähteä kaverin kanssa saattamaan kolmatta kaveria omalle asunnolleen. Käveltiin siis tunteroinen Bepun yössä, mahtava kokemus! Ilma oli todella lämmin ja kälätettiin vaan menemään. Samalla näki kaupunkia ihan eri näkökulmasta. Oli hassua kävellä täysin hiljaisilla kaduilla, jotka normaalisti on täynnä autoja ja ihmisiä. Kävelyn päätteeksi otettiin vielä kaverin kanssa taksi ylös omalle asuntolalle, jossa uni kyllä maistui. Kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut ilta siis!

Nyt tällä hetkellä päällä on koeviikko. Kun siitä on selvitty, on vuorossa ankara irroittelu, eli reissu Osakaan! Siellä vierähtää siis ensi viikonloppu. Nyt varattiin myös kaveriporukan kanssa hostelli Kiotosta, jossa tarkotus olis viettää sekä joulu että uusivuosi. Vaihdosta jäljellä vielä noin puolet, joten kiire tulee jos haluaa kaiken suunnittelemansa tehdä! 

019 - Silent Hill

Dormitories: AP House 1 oikealla ja taaempana AP House 2. Mun kämppä on jossain tuolla vasemmalla rakennusten takana. 

Arki on laskeutunut Jumônjibarun kukkulalle. Dormi on herännyt henkiin (yöllisen metelöinnin merkeissä) ja kampuksella kulkee innokkaita (?) oppilaita sankoin määrin. Sää ei ole oikein vieläkään asettunut syksyisiin uomiinsa ja eilenkin paisteltiin kostean hikisessä 30 asteen helteessä. Koska päivämäärän mukaan ollaan kuitenkin jo syksyssä, on koulun ilmastointilaitteet suljettu. Hiki virtaa ja hapettomissa luokissa oppimistulokseton huipussaan.

Päälle viikonpäivät oon ehtinyt jo istua koulun penkillä. Kursseja on sekä ekassa että tokassa jaksossa kummassakin 4 ja näistä noppia kertyy n. 30. Tuossa on 10 opintopistettä ylimääräistä, mutta halusin ottaa kulttuurikursseja ja niille oli vaikea saada seal of approvalia tamkista, niin piti sitten ottaa lisää jotain pilipali-businesskursseja.

Kuten näkyy, tahti ei ole mitenkään erityisen tappava. Tämänhetkisistä kursseista tulee muutenkin hyvin vähän mitään tehtäviä/läksyjä. Aihealueet on mielenkiintosia, paitsi tuosta Technology managementista en tykkää. Opettaja ei imo osaa oikein opettaa... Myös noi tuplatunnit (eli +3h samaa ainetta) ottaa vähän kunnon päälle, varsinkin kun sattuu olemaan tämmönen keskittymiskyvytön persoona kuten minä. Luentosalit on onneks kyllä massiivisia joten siellä voi tarvittaessa rauhassa torkkua tai roikkua netissä.

Sää täällä idässä ei tosiaankaan ole muuttunut syksyiseksi vaikka aletaan kohta lähennellä lokakuun puoltaväliä. Jokunen päivä sitten tänne piti tulla taifuuni ja olin jo ihan intopinkeenä odottamassa, mutta mun tuurin mukaisesti mokoma hajosi ennen Kyushua. Suolana haavoihin saatiin vaan koko illan kestänyt tympeä sade. Muutenkin päivät on olleet varsin kuumankosteita, varsinkin pari viimeistä. Tää tarkottaa sitä, että huoneessa ei ilma oikein vaihu ja ikkunaakaan ei mahottomasti viiti pitää auki kun ötökät on jotenkin aktiivisia. Yks ilta mun huoneeseen yritti tulla 10 jättiludetta samaan aikaan..

Pilvisinä päivinä koko koulu verhoutuu mataliin pilviin, eli siis maisemat on suoraan kuin jostain kauhupelistä.

Ennen...

... ja jälkeen. Jälkimmäinen kuva on otettu lähempää, kellotornien edestä (suunnilleen noiden penkkien kohdalta). Onnea tornien löytämiseen :D

Arki on nyt koulun myötä asettunut hyvin uomaansa. Tänne koululle asettuminen on ollut helppoa, kun ollaan vähän eristykissä muusta maailmasta ja täällä on omat, tiiviit kuvionsa. Viikonloppuisin ja vapaapäivisin tulee tehtyä edelleen täsmäiskuja lähiympäristöön ja esim. ulkona syöminen on jokaviikkoinen huvi. Izakayat on kyllä meikäläisen mieleen! Nää on tämmösiä ravintola-baareja, joissa porukalla tilataan pöytään ruoka- ja juoma-annoksia sitä mukaan kun mieli tekee. Muiden ruokia saa yleensä maistella ja illan päätteeksi lasku jaetaan tasan pöydässä istuneiden kesken. Tähän mennessä kylläisen illan oon saanut itselleni yleensä 20-25€, mikä ei oo paha kun ajatellaan että laskuun kuuluu useampia ruoka-annoksia, jälkiruokaa ja useampia juomia.

Izakaya~ <3

Myös onsenissa eli kuumassa lähteessä tuli käytyä! Tosin se ei ollut ihan kaikista perinteisin malli kun se oli läntätty jonkun hotellin katolle. No mikäs siinä, maisemat oli huikeat ja onsen itsessään oli tosi kiva kokemus! Paikassa siis lillutaan (ei siis uida) alasti erilaisissa kuumissa altaissa. Onneksi näin suomalaisena (ja teekkaripiireissä kulkevana) ei tarvinnut nakuilua ujostella, muille kavereille tilanne tuntui kuitenkin olevan vähän hämmentävä :D No ei parane kuin totutella, meinaan heti kun lämpötilat laskee meikä rupee laukkaan onseneissa minkä kerkeän. Beppu on kuuluisa onsen-turistirysä, joten täällä tuota valinnanvaraa riittää.

Paikallista hehkeetä lähiötä. 

Vaan sellaista tänne idän ihmemaahan. Tuleville viikoille ei ole mitään kummempaa suunnitelmissa, annetaan arjen jatkaa muotoutumistaan. Mutta 6 viikon päästä on täällä päin maailmaa parin päivän syysloma ja silloin tämä neito paukauttaa parin Itävaltalaisen kanssa Osakaan minilomalle! Maalaistollot pääsee ihmettelemään ison kaupungin meininkiä :) Ja huomenna kiivetään paikalliselle Tsurumi-vuorelle, katotaan selvitäänkö reissusta ehjin nahoin! Vi ses!

Halloweenia odotellessa!

018 - Maisemia ja ötököitä

お久しぶりですね~

Viime postaus jäi lähestulkoon cliffhangeriin, kun confirmaatio onnistuneesta maahantulosta jäi uupumaan! Mutta huolet nurkkaan, olen saapunut Japanin mantereelle ja ehtinyt jo kotiutumaan hyvin. Ei ole ehtinyt oikein kirjoittaa tänne, koska oon tahtonut pysyä porukan mukana kaikissa sosialisoinneissa, joten pää kolmantena jalkana oon singahdellut paikasta toiseen. Myöskin TAMKin vaihtotehtävät pitää mua vielä kiireisenä, minkä lisäksi päälle painaa kova paine japanin opiskeluun. Mutta mitäs pienistä!

Matka tänne Nipponin mantereelle alkoi tosiaan tuolloin kaksi viikkoa sitten. Olin etukäteen stressanut pitkää matkustusaikaa (24h), mutta turhista huolehdin, kaikki meni tosi hyvin. Ensimmäisellä lennolla pääsin Finnairin uusimman koneen kyytiin ja tällaisena lentonörttinä olin aivan täpinöissäni! Kyseessä oli vielä peräti ensimmäinen koneyksilö lajissaan. Pääsin ohjaamoonkin vierailulle lennon jälkeen, ja kapteenit tiesivät kertoa että kone oli n. 1 viikon vanha ja vasta toista kertaa käytössä matkustajaliikenteessä. Matkalle tuli siis alussa jo hyvät puitteet. Muikee meinki jatkui pitkälle Lontoo-Hong Kong välille. Viereinen penkki jäi tyhjäksi ja pehmeellä jakkaralla sain torkuttua yli puolet lennosta. Honkkareista matka jatkui ilman kummempaa draamaa Japaniin, jossa vastoin ennakko-odotuksia sain napattua viimeisen bussin Beppuun. 

Kattokaa miten uutena toi siipi kiiltää!

Taipei-Fukuoka! 

Moi mun koululla on amphiteatteri josta on näkymät vuorille ok. 

Amphiteatterilta on näkymät myös Beppuun (etualalla) sekä Oitaan. Ok. 

Ensimmäiset viikot on sujuneet orientaatiopäivien merkeissä. Tämän lisäksi on ollut kyllä reilusti vapaapäiviäkin, mutta ne on sitten tehokkaasti täytetty kaveriporukan kanssa nähtävyyksien kiertelyyn.

Ensivaikutelma koulusta on hyvä. Täällä oli oikeasti hyvät orientaatiot ja näkyy selkeesti että nää on tottuneet vaihtareihin. Asuntola on siisti, eikä täällä asumisessa varmastikkaan tule olemaan ongelmia. Asustelen yksin pienessä huoneessa ja tässä lähistöllä on kaikki mitä tarviin. Teen varmaan myöhemmin oman postauksen huoneesta! Tunneista en osaa vielä sanoa mitään, mutta torstaina alkais sekin riemu. Kurssivalikoima oli siinä mielessä kehno, että oon jo kolmannen vuoden opiskelija ja täällä kurssit vastaa tosi paljon sellasia kursseja, joita oonkin omassa koulussa ottanu. Nyt saankin itseasiassa tapella Tamkin kanssa, kun ilmeisesti mun kurssivalikoima on liian kulttuuripainotteinen... eli oon ottanut 2 kulttuurikurssia, 3 businesskurssia ja yhen kielikurssin, mutta ilmeisesti tuo kielikurssi lasketaan kulttuurikurssiksi, niin nyt tulee enemmän noppia kulttuurista. Voi huoh. Puhumattakaan siitä, että tossakin on jo 1-2 ylimäärästä kurssia, eli teen noi kulttuurikurssit periaatteessa ihan omalla ajallani. Noh, kurssivalinnat tehty joten turha enää itkeä.

Huikee tanssiesitys tervetuliaisseremoniassa!

Beppun kaupunki taas on sinällänsä pieni, mutta melkoisen hyvin täällä on pariks ekaks viikoks riittänyt ihmeteltävää. On tullut kaupunkia kierreltyä vähän liiankin usein, minkä lisäksi oon piipahtanut mm. apinavuorilla, onsenissa, safari -eläinpuistossa, , lukuisissa ravintoloissa joissa ei puhuta englantia, puistoissa, ostoskeskuksissa, 100 yenin kaupoissa... you name it. Koululta kaupunkiin on joku 30min, mikä on vähän liikaa, mutta toisaalta masiemat kukkulalta laskeutuessa on varsin komeat. Yleisesti ottaen täällä tuntuu ihmiset olevan tosi ystävällisiä vaikkei samaa kieltä löytyiskään. Jo se että yrittää puhua japania tuntuu ilahduttavan ihmisiä kovasti. Oon jo tavannut maailman parhaimman taksikuskin, joka sitkeästi väänsi meidän kanssa keskustelua vaikka kielivaikeuksia löytyikin ja antoi matkan päätteksi sylit täyteen karkkia. Maailman parhain tarjoilija löydettiin myös, tää herra valloitti meidät kaikki sydämmellisellä persoonallaan. Selitti meille mitä kaikkea ruuat sisältää ja antoi suosituksia ja kaikkea! Harmi ettei Japanissa ole varsinaisesti tapana antaa tippiä.

Apinavuorelta.

Täällä on lämpöasteet huidellut lähempänä +30 astetta. Nyt on alkanu viilenemään, minkä lisäks puut muuttuu punasiks.

Yleisesti ottaen oon kotoutunu tänne hyvin. Oon saanu halvalla huoneen täyteen pientä sisustuskamaa ja oon jotenkin kummallisesti tottunut maailman kovimpaan sänkyyn (käytännöllisesti katsoen ohut petauspatja laverilla). Edes jet lagista en oo kärsiny. Oma kaveriporukka on löytynyt ja melkein aina löytyy joku jonka kanssa puhua. Täällä tarttee ylipäätänsä edes vaan hymyillä vastaantuleville ihmisille niin johan on uus kaveri löytynyt. Japani maana vaikuttaa edelleen mielenkiintoiselta ja vaihdon ajaksi oon jo ehtinyt suunnitella yhtä sun toista isoa ja pientä reissua. Ainoa huono puoli on noi saatanan tappaja-ampiaiset - niitä saa väistellä täällä melkein joka päivä. Hyi helvetti!

Tän puolikuolleen kusimulkeron tapasin kolmantena päivänä. En uskaltanu laittaa sormee lähemmäs.

Mutta ampiaisia tai ei - täällä sitä ollaan - onnellisesti toisella puolella maapalloa. Melkein kuin jo kotonaan! じゃあ、またね!

017 - Ready, set...

Ette saanutkaan pakkauspanikointipostausta. Sen sijaan tarjoan teille lähtöpanikointia. Meinaan tällä hetkellä on location Helsinki-Vantaalla! Kone lähtee tunnin sisällä kohti Lontoota, mistä jatkan illemmalla matkaa Aasian suuntaan. Rip rakas persaukseni...
Viimeiset viikot on ollu yhtä eestaas vipeltämistä ja sama meininki jatkunee vielä jonkin aikaa. Viime päivät on olleet kuitenkin ihan mahtavia ja patterit latautuneena lähdenkin tästä kohti uusia seikkailuja. Kaikkia tulee ihan järkky ikävä, mutta onneksi on sitten hyvä syy tulla takaisin :)
Sayonara Finland, seen you next year!